lauantai 9. tammikuuta 2016

Koontia

Blogin päivittäminen on jäänyt sikseen lähinnä siksi, että olisin halunnut laittaa kuvia mukaan päivityksiin. Tämän suhteen on kuitenkin ollut teknisiä ongelmia, joten en ole saanut aikaiseksi kuvattomia tekstejä laittaa. Nyt päätin kuitenkin hieman koota, mitä kesän ja syksyn aikana on Lystin elämässä tapahtunut. Mainittakoon nyt ensimmäisenä, että rakas koiramme täytti kesäkuussa 3 -vuotta. Tuo ikä toi mukanaan hämmentävää kypsyyttä kotioloihin ja muutenkin aikuisemman koiran. Niin hyvässä kuin pahassa.

Peltojälkitavoitteet eivät aivan toteutuneet, vaikka FH:ta kohti edelleen mennään ja edistystä tuli kesän aikana varsin mukavasti. Näyttelyihin emme ehtineet. Haluan käydä jonkilaisessa näyttelykoulutuksessa ennen seuraavia näytelmiä, eikä siihen viime kesänä riittänyt aika.

Valeraskaus

Lysti on tarkka tyttö pitämään valeraskauden aina kun yhdeksän viikkoa juoksuista on kulunut.
Meidän koiralla oireita ovat olleet seuraavat:

- Vaihteleva syömättömyys
- Vinkulelun hoivaaminen
- Nisien turpoaminen
- Huomionkipeys

Valeraskaus ei ole aiheuttanut Lystin treenikäyttäytymisessä ongelmia. Töitä se tekee aivan yhtä kovalla tarmolla kuin normaalioloissakin. Myöskään liikunnantarve tai -halu ei pienene lainkaan. Leluja se ei muuten ole hoivannut, mutta yksi vinkulelu sai sen hoivavietin ylikierroksille. Heitin lelun sittemmin roskiin, kun se tuntui aiheuttavan turhaa stressiä koiralle. Ruokahaluttomuuteen liittyi välillä myös ruokien oksentelu.

Uusin piirre edellisessä valeraskaudessa oli tuo huomionkipeys, joka ilmeni eniten ikävä kyllä öisin. Lysti tassutteli makuuhuoneen ovelle ja aloitti huokailun ja vinkumisen. Luulin ensin, että sillä on maha sekaisin, koska yleensä yövinkumiset ovat tarkoittaneet sitä, että sen tarvitsee päästä ulos. Ulos mentyämme tyttö ei kuitenkaan tehnyt kuin surkean pienen pissin ja muuten keskittyi haistelemaan nurmikkoa ja vahtimaan jäniksiä. Seuraavan kerran vinkumiseen herättyäni en viitsinyt vaivautua ulos, kun ymmärsin koiran kaipaavan vain seuraa ja huomiota. Siispä siirryin olohuoneeseen nukkumaan, jotta muu perhe saisi nukkua aamuun asti ilman koiran apaattisia huokauksia makuuhuoneen ovella.

Lapsen ja koiran suhde

Yksi koiraan liittyvä huolenaihe on ollut sen suhtautuminen meidän kohta 2 -vuotiaaseen lapseen. Ulkona se mielellään ottaa kiinni lapsen heittämät kepit ja pallot, mutta sisällä tila käy ahtaaksi. Enimmäkseen koira väistää lasta, mutta ahtaassa eteisessä rynnii kyllä lapsen päältä, jos tulee kiire päästä tervehtimään ovesta tulijaa tai päästä ensimmäisenä ovelle ulos lähtiessä. Useimmiten tällaiset törmäilyt vältän laittamalla koiran kylpyhuoneeseen siirtymätilanteen ajaksi.

Ikävintä on kuitenkin ollut Lystin tarve puolustaa ruokaansa (mitä se on toki tehnyt pentuna meillekin). Lasta ei tietenkään ole päästetty koiraa häiritsemään sen syödessä, koska tämä koira kyllä ärähtää, jos joku käy sen luita sörkkimässä kesken kaiken. Sitä en kuitenkaan osannut arvata, että myös pöydällä kupissa odottava ruoka saisi sen lasta varoittamaan. Varsinkaan, kun koira ei ollut minkään käskyn alla. Kun tällä äidillä ei ole kuutta kättä ja silmiä selässä, niin lapsi ehti mennä koiran luo ja Lysti ehti varoittaa lasta todella ikävällä äänellä. Puremista ei siis ole tähän asti sattunut, mutta sen jälkeen vakavoiduimme todella miettimään, mitä asialle voisi tehdä.

Koira on aina saanut torut ja lähdön kylppäriin (ainut ovellinen huone, jonne sen pienessä kodissamme voi laittaa), jos se on yhtään ärähtänyt lapsellemme. On siis tehty selväksi, ettei se ole sallittua. Lastakin on pidetty silmällä ja kielletty menemästä Lystin luokse, jos se on näyttänyt siltä, ettei nyt jaksa. Lapsi ei tietenkään ole saanut satuttaa koiraa millään tavalla vaan aina ollaan yhdessä silitelty tai taputeltu nätisti.

Jotta koiran ja lapsen suhde saataisiin paremmaksi päätin aloittaa 2v:n kanssa päivittäiset koirankoulutus -hetket. Ensimmäisellä kerralla Lysti jopa murisi, kun lapsi yritti palkata sen juustolla. Nopeasti se kuitenkin oppi, että lapsikin voi merkitä sille jotain positiivista ja nyt reilu kuukauden harjoittelun jälkeen lapsi vie rasiassa herkun piiloon, jonnekin asuntoon ja palaa sitten vapauttamaan koiran sanomalla oman palkkasanansa "Eijää!" Uusi palkkasana piti Lystille opettaa, jotta se ymmärtäisi, mistä on kyse. Koulutushetkien ulkopuolellakin on tapahtunut edistystä, sillä Lysti saattaa kellahtaa oma-aloitteisesti lapsen eteen selälleen rapsuteltavaksi. Luottamusta on siis saatu ainakin vähän rakennettua.

Arkitottelevaisuus

Paluu perustottelevaisuuden äärelle. On käynyt parikin kertaa niin, että Lysti pinkaisee haukkuen toisen koiran luokse. Kerran se on riuhtaissut itsensä hihnan kanssa kiinni olevan koiran luokse. Tuossa tilanteessa en itse huomannut koiraa vaan keskityin viemään roskia katokseen. Siispä ote lipesi ja Lysti pääsi sanomaan sanottavansa sen enempää lupia kyselemättä. Pari muuta kertaa koira on ollut vapaana ja ehtinyt huomata ohikulkevan koirakon (jossain siellä kauempana) ennen minua.

Olen pohtinut, että tuollainen käytös meidän koiralla voinee johtua joko koiran terävyydestä, emännän hitaudesta, koiran huonosta itseluottamuksesta tai vähän turhan vahvasta reviiritietoisuudesta, tai kaikesta noista yhdessä. Päätin kuitenkin parin nolon päällekarkauksen jälkeen, että ilmoittaudun arkitottelevaisuus -kurssille, vaikka olen sellaisella aikanaan toisen koiran kanssa ollutkin. Voihan se olla, että oma ote on vain löystynyt koiran perushallinnasta pienen lapsen viedessä suurimman osan huomiosta.

Ensimmäisellä tunnilla käytiin hyvin perusasioita: luoksepäästävyys, toisten koirien välistä pujottelu löysällä hihnalla, istu- ja maahan -käskyt, sekä luoksetulo. Luulen siis, että meidän pääongelmaan emme varsinaisesti tule pääsemään käsiksi tällä kurssilla lainkaan, mutta häiriössä touhuaminen tekee varmasti hyvää. Lysti alkaa vain olla sen verran konkari, että tietää milloin treenataan ja milloin ollaan vähän vapaammalla, eikä tuollaisen koirajoukon keskelle oikein saa lavastettua sellaista tilannetta, että Lysti luulisi olevan tosi kyseessä.

Kaikki yhteinen tekeminen on kuitenkin hyvästä ja ainakin saamme kerran viikossa yhteisen hetken ilman oman arjen häiriötekijöitä.

Valjakkotreenit

Ah autuuden tunne, kun viimein pääsimme ensimmäisiin valjakkohiihtotreeneihin! Koira nautti täysin riennoin ja emäntä varmaan sitäkin enemmän, kun pääsi fiilistelemään kauan toivomaansa lajia. Tosin fiilistelyyn se taitaa tältäkin talvelta itsellä jäädä, kun on taas tuota perheenlisäystä kuukauden perästä tulossa. Lystille kuitenkin yritetään saada tälle talvelle joku toinen hiihtäjä, jotta koira pääsisi paremmin sisälle lajiin. Minä sitten toimin Lystille harrastuksiin kuskaajana, kuten perheenäidin sopiikin.:D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti