sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Talvilajeja

Joulukuusen hakureissulla
Nyt on valjakkohiihtoharrastus polkaistu käyntiin. Postissa saapuivat Lystille veto- ja pulkkavaljaat ja emännälle vetovyö ja -naru. Pulkan vedossa siirryttiin  käsipainojen vetämisestä ihmisen vetämiseen, kun sattuu tuo lapsi olemaan juuri sen reilu 10kg. Lapsi ainakin nauttii "rekiajelusta"täysin riennoin. Lysti on vielä hiukka epäileväinen, onko riemusta kiljuvan kyytiläisen vetäminen paras tapa kuntoilla, mutta kiltisti se kuitenkin kävelee hihnassa vierellä.

Vetohiihdosta se sijaan innostuimme molemmat kerta heitolla. Kokeilukerralla oli voitelemattomat sukset alla, ei sauvoja ja koiralla mukavasti virtaa. Hauskaahan se oli kuin mikä, vaikka kerran lumipenkan puolella käytiinkin. Pitäisi varmaan saada opetettua tuo SEIS -käsky hiukka varmemmaksi kovassakin menossa.

Pari viikkoa sitten kävin minäkin hiihtokoulussa luisteluhiihtoon tekniikkaoppia ottamassa. Idea löytyi päivän aikana hienosti ja lopulta nautin luisteluhiihdosta täysin riennoin. Sittenpä tulikin tämä tauti, joka on jo kaksi viikkoa pitänyt meidät kaukana vetohiihdon riennoista. Hiihtäminen on tullut jo uniinkin, kun niin paljon polttelisi päästä koiran kanssa jäälle vedättelemään. Jospa sitä sitten ensi viikonloppuna...

Tällä välillä ehdittiin käväistä Kajaanin tamminäyttelyissäkin. EH:ta parempaan ei tällä kertaa ylletty, kun Lystin liikkuminen oli sen verran epävarmaa, että takapää oli tuomarin mielestä liian heikonoloinen. Vaikka voin kyllä kehaista Lystin takapäässä olevan ihan riittävästi voimaa kun seurailee, kuinka se pomppii umpihangessa aropupun lailla. Näyttelykehään tarvittaisiin vain lisää varmuutta esiintymiseen. Jos tässä aikaa riittäisi, niin käytäisiin parissa näyttelytreenissä keväällä ja katsottaisiin sitten muuttuuko arviointi parempaan vai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti