sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Lunta ja lomaa



Joskus kaipaan enemmänkin niitä aamuja, kun saa käydä koiran kanssa kahdestaan metsässä juoksentelemassa aamuauringon noustessa. Saa mennä niin vaikeakulkuisia reittejä kun huvittaa, saa treenata esine-etsintää tai tottista sen aikaa kun hyvältä tuntuu, ja voi antaa kaiken huomionsa koiralle.

Tässä välillä syksyn synkän syövereissä alkoi jo lannistus hiipiä mieleen koiraharrastuksen kanssa. Ei niin, että tekisi mieli lopettaa, mutta harmitti kovasti kun ei riittänyt aika treenata koiraa ja harrastustavoitteet tuntuivat vaan loittonevan. Onneksi meillä on aktiivinen kasvattaja, joka pitää huolen, ettei kukaan tipu matkalta. Hän kutsui meidät Kajaanin tamminäyttelyyn, jonka jälkeen mahdollisesti tehtäisiin pientä koulutusta. Nyt on taas jotain mitä odottaa. Ja innostus treenata myös koiran fyysistä puolta heräsi jälleen.

Joululomalla olisi tarkoitus vedättää Lystillä pulkkaa ja kelien salliessa aloitella vähän valjakkohiihtoakin. Hiihdossa täytynee emännän vain ensin kerrata luistelutekniikan alkeet, jotta pysyy sitten koiran vauhdissa edes jotenkin pystyssä. Tarkoitus olisi käydä tammikuussa ihan ihmisten hiihtokoulussakin, jottei väärällä tekniikalla sitten riko paikkojaan. Pulkan vetäminen on sujunut Lystiltä hienosti. Tällä hetkellä painoa perässä on noin 13kg.


Koirapuistossa olemme käyneet harkinnanvaraisesti. Jos on tuttuja kavereita tai koiria, niin kaikessa rauhassa voi koirapuistossa viettää aikaa, mutta vieraiden, hyökkäävien tai pienten koirien luokse ollaan jätetty menemättä.

Lystillähän oli tässä joku aika sitten hieman hankaluuksia sietää muita koiria, eikä se päästänyt oikein ketään vaunujen tai itsensä lähelle. Se myös karttoi toisia koiria ja varsinkin urokset saivat sen luimuilemaan. Lysti kun sai aiemmin tänä vuonna muutamat kunnon pölläytykset jopa kolmelta eri urokselta ja käyttäytyi sen jälkeen epävarmemmin.


Yhtenä päivänä tytön itseluottamus sai kuitenkin vähän lisäboostia, kun se pääsi pomottamaan erästä dobermann urosta. Koiran omistajat ovat tuttujamme ja heidän kanssa sovimme, että koirat saavat tutustua puistossa. Lystin ei tarvinnut käydä poikakoiraa karvoihin kiinni vaan muut keinot komentaa riittivät. Lopulta kaksikko intoutui myös leikkimään. Tämän jälkeen Lysti tuntui jotenkin paljon itsevarmemmalta myös muiden koirien kanssa. Jospa vanhat haamut olisi nyt karkoitettu.






Toki sekin on totta, ettei Lysti nyt aikuistuttuaan yksinkertaisesti ole enää niin leikkisä ja avoin toisten koirien kanssa ja siksi koirapuistoilut saavatkin rajoittua harvempiin ja valikoidumpiin kertoihin. Mukavaa vaihtelua ne kuitenkin Lystillekin vaikuttavat olevan.



















Koirapuiston ulkopuolellakin voi tavata toisia koiria. Toinen uusi tuttavuus tänä vuonna on ystäviemme ottama nuori valkoinenpaimenkoira narttu. Jännitin vähän aluksi kuinka Lysti pentua kohtelee, mutta niilläpä sujuikin hienosti. Ei minkäänlaisia rähinöitä, eikä kyllä paljoa muutakaan. Pentukoira ei nimittäin uskaltautunut vielä täysin mukaan Lystin riehakkaaseen menoon. Mukavaa kuitenkin, että tulivat toimeen. Tämän koiran ja sen emännän kanssa olisi tarkoitus myös treenata näyttelyä varten ennen tammikuuta. Jos se Lystikin muistaisi, miten siellä kehässä juostiinkaan.





































Tottista on ylläpidetty ja jotain uusia asioitakin ollaan kokeiltu, kuten eteenmenoa ja esteitä. Suurin into tässä viime viikkoina on kuitenkin ollut esine-etsinnässä. Hieman omanlaisena versiona tosin, koska vaunujen kanssa en pääse ruutua metsään talllaamaan. Siispä olemme menneet läheiselle pellonpätkälle, jonka reunalla on isoja kivenmurikoita ja kiviaita. Sinne olen milloin heitellyt milloin piilotellut esineitä ja lähettänyt sitten Lystin niitä etsimään. On ollut ilo katsella, kuinka ketterä Lysti tosiaan onkaan. Siellä se hyppii sulavasti ja kevyen näköisesti kiveltä toiselle ja 1,5 metrisen kiviaidan päälle. Vauhtia on usein enemmän kuin tarpeeksi, mutta ote ei silti lipeä. Ei edes lumisilla kivillä. Ja esineethän löytyvät! Hauskaa on ainakin ollut, vaikka joku sanoisikin, ettei esine-etsintää saisi näin treenata...:)

Talvi jatkuu loman merkeissä. Toivomme paljon lunta, jotta vetolajit saataisiin aluilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti