maanantai 12. toukokuuta 2014

Sari Niirasen tottiskoulutus

Olin sen verran onnekas, että pääsin Lystin kanssa peruutuspaikalle MM -tason koiraurheilija Sari Niirasen tottiskoulutukseen. Äitienpäiväaamuna lähdettiin siis heti kahdeksan jälkeen koulutuskenttää kohti, jossa seistiinkin sitten sateessa viisi tuntia. Olimme ensimmäisiä sen päivän koirakoista. Otin seuraamista, tein käännöksiä ja toimin pakotteissa ja kehuissa, kuten edellisissä treeneissä oli opetettu. Lysti oli jotenkin hieman jähmeä ja varmasti minuakin jonkin verran jännitti uusi kouluttaja.

Sari antoi vinkkejä koiran tunnetilan nostamiseen. Hän sanoi Lystin osaavan teknisesti seuraamisen ihan hyvin, mutta kaipasi lisää vietikkyyttä tekemiseen. Sehän meillä oli ensimmäisen vuoden pääasia: leikkiä niin, että tottiksen tunnetila olisi kohdallaan. Nyt jostain syystä tekeminen on muuttunut liian tekniseksi. Ehkä olen ottanut liian pitkiä seuraamisia liian usein sen jälkeen, kun tajusin, että voin vaatia Lystiltä jo vähän enemmän.

Siispä saalisvietin kautta liikkeelle ja seuraamiseen, ja lyhyitä pätkiä ilman käännöksiä. Ideana siis se, ettei viettivirettä katkaistaisi leikin ja seuraamisen välillä. Leikittäminen on ironista kyllä minun suurin ongelmani. Miten leikittää niin, ettei se mene pelkäksi pyörimiseksi, mutta kuitenkin niin, että voidaan jatkaa koiran nenän osoittamaan suuntaan seuraamista suoraan leikistä? Toisella kierroksella sen hoksasin ja sain toistettuakin sen, mutta kolmannella lyhyellä sisääntulolla en taas päässyt oikein mukaan vauhtiin. Joka tapauksessa Lystin tunnetilaa saatiin nostettua ja se teki muutamia lyhyitä suoria häntä heiluen sateesta huolimatta.

Muiden koirakkojen suorituksista sai myös paljon vinkkejä tulevaa varten. Monien koirat hamuilivat ohjaajiensa liiveistä leluja nyppimällä näiden vaatteita (palkalle päästyään siis). Tästä Sari sanoi, ettei itse haluaisi koirien syövän häneltä vaatteita päältä ja toiset lähtivät sitä asiaa korjaamaankin. Lysti ei edes hypi vasten, koska sitä ei sille ole sallittu muuten kuin käskystä, joten tätä ongelmaa meillä ei ole. Noudoista Sari sanoi, että esteet ja niillä olevat ongelmat tulisi harjoitella lelun kanssa omina harjoituksinaan ja jättää kapula siksi aikaa pois. Kapulaan liittyen hän taas neuvoi, ettei irroituksen jälkeen enää antaisi koiran purra kiinni, koska siitä saattaa kisoissa tulla ongelmia, kun koira on oppinut, että irroituksen jälkeenkin voi vielä kapulasta ohjaajan kanssa taistella. Irti on irti.

Koiralle annettavista pakotteista kouluttajalla oli vahvoja mielipiteitä. Hän kuulemma itse vihaa kaikkea koiran läpsimistä ja nyppimistä, mutta antaa toisten tehdä pakotteet omalla tavallaan. Hän korosti sitä, että koiralle tulee olla reilu ja kertoa kunnolla, kun se tekee väärin ja myös kehua kunnolla, kun se tekee oikein. Jatkuva läpsiminen ja muu vain häiritsee koiraa. Sari puhui tässä yhteydessä myös siitä, että koiralle tulee antaa työrauha ja siitä, että koiran pää pitäisi puhdistaa turhista asioista ennen kuin se pystyy antamaan kaikkensa tottiksessa. Näitä turhia asioita olivat muun muassa vinkuminen, häslääminen ja näykkiminen (lelujen tavoittelu). Pään puhdistaminen tapahtuu kertomalla koiralle, että niitä asioita ei tehdä.

Läpimärkänä lähdettiin koulutuksesta äitienpäiväkierrokselle pää täynnä oppeja. Kiitos kouluttajalle ja koulutuksen järjestäjille!



Jälkiä on tullut tallottua aina maalla käydessä. Alkuun Lysti höselti paljon, mutta lähtee kerta kerralta jäljelle rauhallisemmin. Vielä on joka askeleella nameja, mutta pitänee viimeistään leirillä kokeilla jättää tyhjiä väliin. Viimeisimmissä jäljissä on ollut sekä kaarroksia, että pitkiä suoria. Paristi kokeilin terävämpiäkin käännöksiä, mutta niissä Lystin keskittyminen herpaantui ja se alkoi kiirehtimään reilusti kulman yli.






Arkeen on muuten kuulunut vapaana juoksentelua, sulista vesistä nautiskelua ja kavereiden tapaamisia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti