tiistai 1. huhtikuuta 2014

Vaunujen vartija

Lapsi saatiin saatettua maailmaan ja kotona ollaan jo pari kuukautta oltu. Lysti otti uuden tulokkaan aluksi hieman liian riehakkaasti vastaan. Ensin se ei tainnut ymmärtää äänten lähtevän elävästä olennosta, mutta näköhavainnon lapsesta saatuaan se aloitti rauhattoman ravaamisen lapsen ympärillä ja yritti kuonolla puskea sitä ja nuolla siltä kaikki osat mihin ylti. Hieman taisi tyttö tilannetta stressatakin, kun ensimmäinen ilta meni läähättäessä ihan vauvan vieressä.

Seuraavana päivänä Lysti otti lapsen jo rauhallisemmin vastaan. Kävi toki haistelemassa tätä aina kun pääsi ja yritti edelleen nuolla tämän puhtaaksi, mutta ei enää läähättänyt, eikä pyrkinyt lapsen luokse ihan niin rajusti, kuin edellisenä iltana. Päivien kuluessa lapsen läsnäolosta on tullut normaalia arkea ja Lysti osaa olla rauhallinen lapsen lähellä.



Tottistelut ja omalta osaltani myös kaikki koiran ulkoiluttaminen olivat joitain viikkoja pakkolomalla, koska synnytyksestä toipumiseen määrättiin meidän tapauksessa 6-8 viikon toipuminen. 



Koiran ulkoiluttamisen vastuu siirtyi siis isännälle. Tulihan sitä tottista syksyllä ja vuoden vaihteessa hyvin treenattuakin, joten levollisin mielin annoin isännän treenata nämä muutamat viikot koiran fyysistä puolta. Hän nimittäin käyttää koiraa lähes yksinomaan vapaana juoksemassa ja useasti useamman tunnin päivässä. Välillä kaksikko käy umpihangessa tarpomassa, välillä toisten koirien kanssa temmeltämässä ja välillä ihan vain metsäpoluilla samoilemassa. Ruokaakin on annettu kulutuksen mukaan ja läskiä lisätty ruoka-annoksiin, joten massahan Lystillä alkoi kasvamaan selvästi tämän uuden treenivaiheen alettua. Lihava se ei missään tapauksessa ole, mutta lihakset ovat kyllä kasvaneet. Tuskin tuosta meidän sporttimallisesta beussista rotevaa koiraa saa koskaan, eikä tarvitsekaan saada.


Mietin pakkolomaillessani meidän mahdollisuuksia BH -kokeen suorittamiseen. Tottishan on tosin vielä ihan palasina koetta ajatellen, mutta uskon silti vahvasti, että tänä vuonna saisimme lähes kaikki liikkeet riittävän hyvälle mallille. Heikoimmat lenkit tulisivat varmasti olemaan pitkät seuraamisjaksot ja paikallaan maassa odottaminen, kun toinen koirakko suorittaa omaa koettaan. Lystillä kun olisi vielä tuossa malttamisessa parantamisen varaa.


Toivuttuani pääsin vähitellen itsekin koiraa lenkittämään ja tottista sen kanssa vääntämään. Lenkkejä varten piti tosin ostaa Lystille vedonestoon kuonopanta, koska lenkitän sitä aina vaunujen kanssa ja jostain syystä 2 kuukauden toipumislomalla lihaskunto hieman rappeutui. Kuonopannan kanssa siis toistaiseksi ihan jo turvalisuussyistä.


Jälkikausikin on jo meidän osalta avattu, kun viikonloppuna pääsin Lystillä kolme jälkeä pellolla ajamaan. Kyllähän tuo jo muistaa mistä on kyse.:) Malttamattomana odotellaan tämän kevään beussileiriä, että päästään taas uusia oppeja saamaan sekä jälkeen että tottikseen.:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti