lauantai 25. tammikuuta 2014

Onnistumisia ja lannistumisia




Tottisteluissa päästiin tuossa syksyn treenijaksolla ihan mukavasti eteenpäin. Haukuttaminen sujuu mielestäni hyvin ja Lysti tuntuu nauttivan haukkumisesta. Seuraamisessa otin etenemistä rauhaksiaan, mutta päästiin kuitenkin jo tekemään käännöksiä ja useampia askelia suoralla. Vielä ei kovin pitkiin seurattamisiin Lystin maltti riitä, mutta alku on ollut niin lupaavaa, että uskon sen kärsivällisyyden kevättä kohti vain paranevan. Noutoja treenattiin kolmessa eri osassa: 1. Kapulan pitely suussa 2. Kapulan nouto matkan päästä 3. Luoksetulo. 

Luoksetuloa treenattiin paljon ilman kapulaakin, jotta se olisi muutenkin varma liike. Lysti tuppaa tulemaan vähän vinossa eteeni istumaan. Se ikään kuin valmistautuu siirtymään jo sivulle ja jättää pyllyn minusta nähden vähän vasemmalle. Koitin sitä korjata ja suoristaa ja loppua kohti siitä tulikin parempi. Treenijakson loppuvaiheessa tein luoksetuloa myös kapulan kanssa. En kovin montaa kertaa, mutta muutamasti, jotta siitäkin tulisi jokin muistijälki jo ennen tätä pakollista keskitalven paussia.

















Kapulan noudossa otin koiran sivulle, heitin kapulan ja käskin noutamaan. Palkkasin koiran kuitenkin jo ennen kuin se ehti tulla luokseni, koska parin yrityksen jälkeen totesin, ettei se vielä ymmärrä yhdistää noutoliikettä ja luoksetuloa. Siispä tähän mennessä kapulan noutoon on ollut kolmivaiheinen harjoite. 


Jääviä liikkeitä en talvella lumessa viitsinyt liiemmin harjoitella, mutta sen verran kuitenkin, että pyysin sitä paikallaan sivulla ollessa seisomaan ja menemään maahan ja palkkasin näin tapahtuessa. Jääviä treenasimme jo viime keväänä, joten ihan tuiki tuntemattomia liikkeitä ne eivät Lystille ole. Siispä luotan siihen, että se hoksaa ne lumien sulettuakin nopeasti.


Tottis siis sujuu mukavasti ainakin omasta mielestäni, mutta arkitottelevaisuudessa olisi taas parantamisen varaa...


Lystillä on joko juoksut tulossa, toistamiseen uhma- tai murrosikä tai sitten ongelma on minussa itsessäni. Nyt on nimittäin alkanut taas sellainen kettuilu -kausi tuolla ulkona liikkuessa, että ihan emäntää lannistaa. Ja juuri nyt kun tyttö tarvitsisi kurinpalautusta, niin minun on sitä lähes mahdotonta tehdä. Yksi ilta ojensin Lystiä siitä, kun se riekkui hihnassa toisella puolella tietä olevan koiran perään (jota se ei muuten ikinä tee) ja sain itselleni palkaksi sellaiset liitoskivut, että hyvä kun kotiin pääsin kävelemään. Olemme siis saamassa lasta ja laskettuun aikaan on enää muutamia päiviä.


Myös vapaana juostessa se on uudelleen lämmitellyt huonon tapansa lähteä vieraita kohti tuhatta ja sataa ja luokse kutsuttaessa käydä ehkä pikaiseen kääntymässä jaloissa, mutta lähteä sitten uudestaan. Myös mökkinaapurin pihaan se saattaa aivan pokkana mennä, eikä auta karjuminen siinä vaiheessa. Mieheni epäili, että se tajuaisi, etten mahda sille tällä hetkellä mitään ja lystikkään luonteensa vuoksi se ottaa ilon irti rajojen rikkomisesta. Ja tottahan se on. En voi juosta sen perään, enkä pahemmin muutenkaan kiihdyttää itseäni turhaan, joten jos se ei kuuntele pelkkää äänellä komentamista, niin pelini on silloin menetetty.

Joskus sitä toivoo, että koira oppisi kerrasta käyttäytymään ja toimimaan halutulla lailla. Kun siis on kyse perushallinnasta. Lystin kohdalla kerta tai kolmekaan ei taida riittää. Ikävä kyllä. Vaan odotahan tyttö, kunhan saan kehoni taas omaan käyttööni. Sitten alkaa meillä kahdella kertausharjoitukset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti