maanantai 14. lokakuuta 2013

Beussileiri Orivedellä

Jälleen yksi mahtava koulutusleiri takana ja uudet kotiläksyt kirjattu läksyvihkoon. Toissa leirillä sain nöyrtyä kuulemaan ja näkemään totuuden hallinnan puutteesta, kun Lysti ei kuunnellut "täällä" -kutsuani ja melkein juoksi autonkin alle. Tälle leirille olimme päässeet tuosta kyseisestä ongelmasta eroon ja Lystiä uskalsi pitää koulutuskentälläkin vapaana.

Tottiksessa pyysin vinkkejä koiran haukuttamiseen, kapulan tuomiseen ja luoksetuloon. Lisäksi kouluttaja, Johanna Nivala, leikitti kaikki halukkaat nuoret koirat purutyynyllä.

Haukuttamisessa näytin kouluttajalle ensin, miten olin kotona yrittänyt sitä tehdä. Lysti hyppi minua vasten ja näykki milloin mistäkin, kun ei tiennyt mitä siltä pyydettiin. Kotona se on kuitenkin lopulta päästänyt yhden haukun ja siitä olen päässyt palkitsemaan. Olin antanut Lystin hyppiä ja näykkiä siksi, koska viime leirillä se oli vielä sallittua, kun Lystiltä haluttiin edes jotain reagointia minua kohtaan. Sitä kun ei silloin kiinnostanut tippakaan kenen kanssa oli koulutuskentälle tullut ja mitä tekemään. Silloin tosin ei ollut kyse minkään tehtävän suorittamisesta vaan ylipäätään siitä, että saataisiin Lysti kiinnostumaan minusta.

Nyt kun se jo osoitti kiinnostusta minua kohtaan ei hyppimistä ja näykkimistä enää sopinut sallia. Siispä kaikki sellaiset yrityksen torjuttiin rauhallisesti ja yritettiin "tottis" -sanaa hokemalla saada haukku irtoamaan. Aluksi kehuttiin jo pienimmästäkin ääntelystä, mutta vähitellen vaadittiin lisää, eikä ininät enää riittäneet. Lysti tarjosi istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja jopa maassa kierimistä ennen kuin ymmärsi käyttää haukkuaan.

Kävimme läpi kapulan tuontia kapulan suussa pitelemisestä alkaen. Olin lähestynyt asiaa turhan kiireellä ja kapulasta oli ehtinyt tulla Lystille jo hieman epämiellyttävä asia. Vähän kerrassaan ruualla palkaten saimme Lystin kokemaan kapulan positiiviseksi asiaksi ja jo muutaman harjoituskerran jälkeen Lysti otti kapulan itse suuhun saadakseen siitä sitten palkan.

Puruissa Lysti oli elementissään. Puolustuspuoli sillä on vielä kehittymässä, mutta saalista riittää. Se ei haukkunut leikittäjää, kuten kehittyneempi sisarensa teki, mutta päästyään kiinni tyynyyn se puri hyvällä otteella, eikä päästänyt irti. Voitettuaan tyynyn leikittäjältä kävimme juoksemassa kunniakierroksen hienon saaliin kanssa ja pian alkoi taas leikki uudestaan. Opettelimme leikityksen yhteydessä myös rauha -vaiheen, joka on ollut omissakin leikittämisissä mukana, mutta ilman sanaa. Nyt Lysti tietää, että "rauha" tarkoittaa sitä, että saalista voi pitää yhä suussaan, mutta siitä nautitaan paikoillaan, rauhassa ja yhdessä ohjaajan kanssa.

Jälkeä kävin tekemässä vain yhden mullikkopellolle. Hölmönä menin tallomaan namit mutaan ja koira joutui ne sieltä työllä kaivamaan esiin, mutta kaivoipa kuitenkin ja jaksoi jäljen loppuun saakka. Oman jäljen jälkeen seurasin parin koirakon jäljet. Tuona aikana Lysti oli ehtinyt repiä äitini auton takakontista kattopalan irti ja korjauskelvottomaan kuntoon. Se näki, kun muut menivät takaisin jälkipellolle ja olisi tiettävästi halunnut tulla mukaan. Koko päivän aamuyöstä asti autossa odotelleena sillä meni lopullisesti hermot ja se purki turhautumisensa auton kattoverhoiluun.

Muut vakuuttelivat, että vastuuvakuutus korvaa toisen omaisuudelle tehdyt tuhot, mutta kotiin päästyäni sain todeta, ettei koiran kulkuneuvoille tehneitä tuhoja korvata, vaikka olisivat kuinka toisen omaisuutta. Onneksi isäntä löysi netistä kyseisen automerkin varaosia myyvän henkilön ja uusi kattopala saatiin murto-osalla siitä hinnasta, mitä katon verhoilu olisi maksanut.

Tuhoista huolimatta leiristä jäi erittäin hyvä fiilis. Koira toimi hyvin ja saimme positiivista palautettakin kotiläksyjen tekemisestä. Nyt siis vain uusia läksyjä treenailemaan.:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti