sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Treeniä treeniä

Vaikka treeniporukasta jättäydyttiinkin pois niin täysin treenaamatta emme ole olleet. Tottista teen Lystin kanssa eniten, koska annan sille monesti iltaruuan tottistelemalla. Olemme päässeet kesän aikana irti imuttamisesta, mutta namikäsi on vielä merkkinä katseen suuntaamiseksi ylöspäin. Vähitellen olen kuitenkin alkanut seurattaa Lystiä niin, että namikäsi on aluksi silmieni kohdalla ja sitten lasken sen pois, jonka jälkeen otan vielä pari askelta niin, että Lysti edelleen katsoo minua silmiin. Näin pääsen palkkaamaan sitä seuraamisesta ilman merkkikättä. Eiköhän se siitä vähitellen jujun tajua.

Olen painottanut tottistreeneissä käytävät asiat BH:ssa käytäviin liikkeisiin. Jos oikein ahkeria ollaan, niin ties vaikka saataisiin BH tehtyä ennen talvea 2014-2015. Lystin kanssa hankalimmat liikkeet ovat luoksetulo ja seuraaminen. Luoksetulossa se tulee kyllä vauhdilla luokse, mutta istuu vinoon ja aika kauas minusta. Olen yrittänyt nameilla ohjata sen suoremmaksi, mutta se suoristuu vain silloin tällöin. Pitänee ensi leirillä kysyä vinkkejä tähän. Seuraamisessa on se kontaktin ylläpito ilman nameja.

Lisäksi haasteena on tietysti se pieni ongelma, joka viime leirillä tuli esille: Lysti ei tee töitä minulle.
Toisaalta nameista pitäisi päästä eroon, toisaalta taas ruokaa ei saisi antaa ilmaiseksi. Välillä mietityttää onko Lystin edes mahdollista ymmärtää vaatia minulta aktiivisuutta tekemisiin, kun sen mieli laukkaa niin monessa muussa asiassa. Se huomaa kaiken ja kiinnostuu kaikesta. Paitsi minusta. En anna sille turhaa huomiota pitkin päivää ja lenkillä "täällä" käsky on varmasti osittain senkin takia toiminut niin hyvin. Ruuan se saa aina minulta ja aina tehtävän kautta, joten sekään ei ole ollut itsestään selvyys. Leikittämisen olen jättänyt ihan minimiin, jotta sitten kun leikitään, niin se on jotain superihanaa. Kaikesta tästä huolimatta Lysti on paljon kiinnostuneempi kaikesta muusta kuin minusta.

Esineruutua olemme harjoitelleen tallaamattomilla alueilla niin, että heitän jonkin yhden esineen metsäpolun jommalle kummalle puolelle ja jatkan koiran kanssa vielä matkaa eteenpäin. Jossain vaiheessa käännymme takaisin ja lähetän koiran hakemaan esinettä. Lysti tekee tämän innokkaasti ja tietää jo, mistä tässä on kyse. Minun hajuiset esineet se löytää melko helposti, joten yritän jatkossa saada enemmän vieraiden hajuisia esineitä.



Eilen kävimme Kirpun ja sen emännän kanssa lenkillä ja pyysin heitä ottamaan jonkun oman esineen mukaan. Esine oli Kirpun lelu. Ystäväni heitti ensimmäisellä kerralla meidän oman esineen metsään Lystin huomaamatta. Tätä esinettä Lysti ei meinannut millään löytää, vaikka se oli tuttu. Toisaalta olin pyytänyt heittämään esineen mahdollisimman kauas, joten ehkä se oli kauempana kuin yleensä. Kirpun lelun se sen sijaan löysi hyvinkin nopeasti. Olen viime aikoina palkannut esineen löytämisestä ja sen minulle tuomisesta heittämällä sille esim. kepin tai pallon. Tuominenkin muuten sujuu nykyään paremmin kun Lysti on paremmassa hallinnassa vapaana ollessa. Siitäkin sopii olla kiitollinen.




Lenkillä Lysti kulkee "täällä" käskyllä enimmäkseen nätisti vierellä, vaikkakin ilman hihnaa käsky tuntuu olevan tehokkaampi. Kuitenkin jotkut meille räyhäävien koirien ohitukset tai ohi lentävät varikset saavat Lystin poukkoilemaan ja komentaessani sitä se saattaa turhautua ja ruveta räyhäämään minulle jopa hampaiden kera. Tätä tapahtuu siis vain, jos minä itse komennan kovasti sitä. Jotenkin se siitä vain yllyttyy ja käy sitten minua vastaan. Ilman häiriötekijöitä komentaminen menee yleensä hyvin perille, mutta häirötekijöiden läsnäollessa Lysti tuntuu vain sanovan minulle, että "Hiljaa! Kun et mistään mitään tiedä!" tai "Älä häiritse!"

Tällaisten tilanteiden jälkeen toisaalta suututtaa aivan kamalasti, toisaalta taas masentaa kun tuntuu, että en ole löytänyt vielä sitä keinoa, jolla puhaltaisimme hihnalenkillä yhteen hiileen. Minulta kiellettiin leirillä koiran lahjominen, koska siltä puuttui kunnioitus minua kohtaan, mutta emme me kyllä painimallakaan etene minnekään. Vaikka nappaisin koiraani poskista kiinni ja karjusin sille päin naamaa "EI!" niin se aina palautuisi kahdessa sekunnissa huomioimaan alkuperäistä häiriötekijää. Oli se sitten rähisevä koira tai varis tai muu vastaava. Ehkä jollakulla on sellaista luontaista auktoriteettia, että Lystikin oppisi olemaan kunnolla pelkällä pahalla mulkaisulla, mutta ilmeisesti minulla ei sellaista riittävästi tätä koiraa varten ole. On siis löydettävä jokin toinen keino, koska tuollaisten asioiden takia taisteleminen tuntuu suoraan sanottuna turhalta, kun aiemmin pääsimme niistä hienosti ohi, lahjomalla.





En silti sanoisi, että olisin menettänyt koirani hallinnan. Päinvastoin. Tuntuu siltä, että mitä enemmän teemme töitä yhdessä, sitä paremmin Lysti kuuntelee minua. Olemme hallinnan osalta kehittyneet viime leirin jälkeen huimin harppauksin ja hihnassa tapahtuneista välikohtauksista huolimatta haluan yhä edelleen kehittyä Lystin kanssa koirakkona ja jaksan uskoa, että pääsemme vielä vuosien aikana juuri sellaiseen tasapainoon, jota tavoittelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti