torstai 6. kesäkuuta 2013

Leirielämää


Kasvattajan järjestämä Beussileri Uuraisilla on nyt takana päin ja paljonhan sieltä taas jäi käteen. Kouluttajina olivat Johanna Nikula ja Maarit Rokkamäki. Ikävä kyllä kuvia ei tuolta leiriltä hallussani ole, koska kamera otti ja lopetti toimintansa ensimmäisenä päivänä.


                                                         TOTTELEVAISUUS
Tottiksessa ensimmäinen kierros meni hyvin ja olin tyytyväinen tekemisiimme. Lysti leikki hyvin ja teki tehtävät kuten kotonakin. Saimme hyviä vinkkejä liikkeiden opettamiseen ja palkkauksen selkeyttämiseen.

Toisella kierroksella kävi kuitenkin ilmi hallinnan ja kunnioituksen puute. Jätin lelut ja namit pois ja seisoimme vain kentällä odottaen, että Lysti tekisi minua kohtaan jonkin aloitteen. Tähän astihan minä olin ollut huomattavasti aktiivisempi osapuoli. Seisoimme varmaan 15 minuuttia ennen kuin Lysti edes vilkaisi minua kohti. Kaikki muu oli mielenkiintoisempaa, eikä sille tullut mieleenkään kenen kanssa kentälle oltiin tultu ja mitä tekemään. Kouluttajakin sanoi, että sitkeessä on. Vinkuminen on kuulemma hyvä merkki, koska se kertoo turhautumisesta ja sitä pitäisi seurata jonkinlainen kontaktin otto. Hihnan pureminenkin on kuulemma hyvä merkki turhautumisesta.

Lopulta Lysti vilkaisi minua ja kehuin sitä. Siinä vain iski todellisuus siitä, ettei Lystiä kiinnosta tehdä töitä minun kanssa. Se tekee töitä leluille ja nameille, mutta ei minulle.

Kokeilimme myös "täällä" -käskyä niin, että Lystin täytyi seurata minua käskyn kuullessaan. Hetki sillä meni tajutessa, mutta lopulta hyväksyi tehtävän. Olin jo aiemmin sanonut, ettei Lysti tule luokse kutsuttaessa, jos se on vapaana ja sillä on jotain parempaa tekemistä. Siksi "täällä" -käskystä täytyy tehdä ehdoton. Päästimme Lystin irti ja kutsuin sen samantien "täällä" -käskyllä. En muista tuliko se ekat kerrat kiltisti, mutta jossain vaiheessa se ei kuitenkaan tullut ja lähti juoksemaan. Ohjeena oli mennä raivoipäisenä huutaen koiran perässä kertoen, että nyt on mamma vihainen. Lystihän intoutui vain tästä kissa-hiiri leikistä ja juoksi minkä kintuistaan pääsi. Sitten tuli auto ja Lysti juoksi tietenkin perään, eikä välittänyt tippaakaan, mitä minä sille huutelin. Lähdin perään, löylytin ja vein takaisin kentälle. Toistimme vielä irti päästämisen ja nyt olivat tukijoukot valmiina estämään sen menon tielle. Kouluttaja sai jossain vaiheessa tallattua karkulaisen hihnan päälle ja minä annoin taas läksytyksen.

Kouluttaja kehoitti harjoittelmaan "täällä" -käskyä pitkässä liinassa. Muut leiriläiset ehdottivat myös aidattua aluetta, jotta koira ei pääsisi vaarantamaan itseään, eikä venyttämään jahtia loputtomiin asti. Lisäksi en saa antaa mitään ruokaa enää ilmaiseksi. Kerroin kouluttajalle, ettei Lysti suostu syömään omia ruokiaan kädestä (paitsi sulatettuna), mutta hän ja muut leiriläiset vakuuttivat, ettei koira itseään nälkään tapa ja tulee kyllä syömään, kun on nälkä eikä muuta vaihtoehtoa.

Tuntui kamalalta huomata, ettei koira kunnioita, eikä se ole missään hallinnassa, eikä sitä kiinnosta minä itse, lahjomattomasti. Mutta tuntui todella hyvältä saada välineet asian korjaamiseksi. En ollut itse huomannut, että niin mukavaa kun meillä Lystin kanssa on ollutkin, niin me olemme olleet vain hyviä kavereita keskenämme. Kavereita, joista minä olen enimmäkseen vahvempi sisällä ja Lysti vahvempi ulkona. Ei Lysti pidä minua auktoriteettina, jota pitäisi jotenkin miellyttää. Luulen, etten ole huomannut tätä aiemmin siksi, että Lysti on kuitenkin kovin kiltti koira. Se ei ole purrut meitä pentuajan jälkeen, eikä muutenkaan uhkaillut (paitsi ruokaa syödessää). Kaikkien sellaisten uhkausten jälkeen olemme kertoneet koiralle, että ei käy. Ruualla kokeilimme, mutta lopetimme kun se lopetti syömisen kokonaan. Se ei myöskään ole tehnyt pahaa muille ihmisille ja on hyvin avoin kaikelle maailmalle. Ei siitä kokematon heti ymmärrä, että meillä on ongelma. Nyt ymmärrän. Nyt se ongelma ratkaistaan.
Kouluttajakin totesi, että nyt loppuivat prinsessan päivät.

                                                                      JÄLKI
Jälkipuolella kouluttaja kehoitti tekemään vain pellolla ja hyvin tarkkaa jälkeä vielä sen aikaa, että pohjat tulisivat varmaksi. Mehän olemme metsässä jäljestäneet treeniporukan mukana, vaikka pohjat pellolla ovatkin olleet vielä hatarat. Nyt joudun siis todennäköisesti siirtymään kotitreeniin ja tehdä kesä vain peltojälkiä.

Jäljellä olin huomannut ongelmaksemme Lystin kiireen juosta jälki vauhdilla läpi. Vieraan jäljen se kuitenkin meni hitaammin ja tarkemmin. Kouluttaja neuvoi vain pidättämään vauhtia, mutta huolehtimaan siitä, että se syö joka askeleelta. Jäljestä jäi erityisesti mieleen lause:
                                       "Kun se syö, löysää liinaa"

Lisäksi sain huomata, että Lysti ei ahdistukaan siitä, jos kuljen vähän lähempänä sitä ja ohjailen liinalla sen vauhtia. Päinvastoin. Se teki tarkemmin ja huolellisemmin töitä. Rauhaa jäljen ajamiseen saimme laittamalla namikekoja pitkin jälkeä ja myös loppuun. Lopusta ei haluttu tehdä suurta palkintoa, joten keko oli samankokoinen joka kohdassa. Ei siis pyritä päämäärähakuiseen jäljestämiseen vaan tarkkaan askel askeleelta työskentelyyn.

Kokeilimme myös esineruutua, jonka luulin olevan Lystille helppo juttu, mutta eipäs ollutkaan. Noutaminenhan on meillä muutenkin kovin vaiheessa, kun se mieluummin lähtisi lelun kanssa itsenäisesti leikkimään, mutta esineitä se on metsästä kyllä hakenut ja hyvin onkin. Erona tietenkin oli se, että se ei ole aiemmin hakenut vieraan ihmisen hajuisia esineitä, eikä se nytkään niitä  meinannut löytää. Tässäkin tapauksessa vauhtia olisi riittänyt, mutta kun vauhti riitti jopa lennättämään suoraan edessä olevan esineen yli. Lystin hakeminen näytti siltä, kun se ei olisi tajunnut kunnolla koko tehtävää.

Päätimme sitten siirtyä askeleen taaksepäin ja kouluttaja näytti Lystille esineet metsässä. Kun Lysti ei vieläkään niitä yksin löytänyt, jäi kouluttaja lelun lähelle ja esitti kaivavansa sieltä jotain. Tätäkin Lysti vähän ihmetteli, mutta toi lopulta esineet pois metsästä. Liina oli käytössä, koska muuten se olisi lähtenyt rallattelemaan esineiden kanssa. Monta kertaa se myös tiputti esineet suustaan ennen kuin ehti lähellekään minua.


Paljon siis opimme  ja oppeja olemme jo hyödyntäneetkin kotopuolessa. Lenkillä "täällä" -käsky on osoittautunut hyväksi keinoksi pitää koira hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa. Ei tarvitse neuvotella, eikä lahjoa. Pääsin jo kertaalleen ottamaan Lystin kiinnikin, kun se heti maanantaina karkasi kädestä hihnansa kanssa ja lähti juoksemaan pitkin auto- ja pyöräteitä. Onneksi oli kaveri mukana, koska muuten Lysti olisi saattanut juosta vaikka auton alle. Tie ei ollut onneksi kovin vilkkaasti liikennöity.
Kaveri sai siis napattua jossain vaiheessa hihnasta kiinni ja minä kiersin talon takaa jahtireissultani hullun lailla manaten kertomaan koiralle totuuksia. Tämän jälkeen lenkki sujui ongelmitta.

Paristi olen myös myöhään illalla metsälenkillä ollessamme päästänyt Lystin hihnan kanssa juoksemaan pari spurttia ja kutsunut "täällä" -käskyllä. Hyvin se on tullut, kun ei ole ollut häiriöitä. En ole tehny kovin montaa toistoa, ettei se keksisi jättää tulematta jollain kerralla. Yksin sitä on todella hankala saada kiinni, kun se juoksee niin pirun kovaa ja aina saa pelätä, että se juoksee autotielle asti, vaikka sinne metsästä onkin muutama sata metri.

Peltojäljen treenaamista jatkamme ohjeiden mukaisesti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti