tiistai 2. huhtikuuta 2013

Taistelutahtoa ja saalisviettiä

Pitkän hiljaiselon jälkeen palaamme normaaliin arkeen. Kävin tässä välissä soittamassa viho viimeisen konsertin valmistuakseni sellonsoiton opettajaksi, joten blogi sai jäädä loppurutistuksen ajaksi tauolle.

Sitten asiaan:

Kävimme hiihtolomalla kasvattajan luona kyläilemässä. Lähes heti pihalle saavuttuamme kasvattaja aloitti Lystin leikittämisen ja Lystihän lähti leikkiin tutulla innolla mukaan. Kasvattajan mukaan tytöllä on hyvin taistelutahtoa ja saalisviettiäkin löytyy. Hyvä työmoottori siis.
 








Mitä kouluttamiseen tulee, niin leikki on Lystille houkuttelevampi palkka kuin namit. Lelupalkalla se tekee liikkeet nopeasti ja innokkaasti. Nameilla opetellaan se tekniikka ja lelulla saadan sitä viettiä, kuten minulle viisaat ihmiset syksyllä neuvoivatkin. Kasvattajan neuvoja noudattaen kävin ostamassa Lystille uuden patukkalelun, josta se saa hyvän otteen.



Energian määrä on Lystillä lähes loputonta. Se juoksisi vaikka puoli päivää vapaana, jos siihen olisi mahdollisuus. "Töitä" se on valmis tekemään koska vain ja viime aikoina siitä on kuoriutunut melko tehokas vahtikoira. Enää ei Lystin haukkuminen kuulosta pienen koiran haukulta. Jos nyt tulisi murtovaras kotiimme, se tuskin uskaltaisi tuulikaappia pidemmälle. Sen verran napakan hälytyshaukun Lysti antaa joka ikinen kerta, kun ulko-ovi käy. Ei se kotiaan varsinaisesti puolusta, sillä vieraat saavat kyllä tulla sisälle ja Lysti vain heiluttaa niille häntäänsä ja antaa suukkoja.



Ruokaa se on sen sijaan ruvennut uudestaan puolustamaan. Meidän se antaa liikkua lähellään ruokailun aikana, mutta viimeisen kahden viikon aikana se on murissut kahdelle ulkopuoliselle henkilölle heidän ollessaan ruuan lähellä kuitenkaan uhkaamatta sitä. Toista henkilöä se kävi jopa näykkäsemässä. Ajattelin pentuaikojen jälkeen, että se riittää kun Lysti antaa ihmisen liikkua normaalisti ja vaikka istua sen vieressä sen syödessä, mutta viimeisten tapausten jälkeen päätimme mieheni kanssa ruveta uudestaan syöttämään Lystiä kädestä ja totuttaa sitä useamman ihmisen läsnäoloon ruokailun aikana. Loppujen lopuksi koira saa toki syödä rauhassa, mutta kummilapsiani ja muita vieraitamme ajatellen se ei saa kokea normaalisti liikkuvia ja toimivia ihmisiä uhkaksi, eikä varsinkaan ruveta komentamaan vieraitamme.
Yllä pieni taidenäyttely erään aamun tuhoista, jotka Lysti sai aikaan. Tilanne oli jo lähes perinteinen: Lähdin aamulla pois, jätin Lystin syömään, mies jäi nukkumaan. Parin tunnin päästä lähdöstäni mies heräsi ja löysi Lystin olohuoneesta syömässä vesipulloa paperi- ja muovisilpun keskellä.


Silppuaminen on Lystille muutenkin mieluisaa, joten annoimme sen paloitella erään ison pahvin puolestamme pieniksi paloiksi. Taloyhtiömme pahvinkeräykseen kun pahvit pitää paloitella joka tapauksessa.

Aiemmin olen tainnut mainita, ettei "johtajuus" -ongelmia Lystin kanssa ole pahemmin ihan pentuajan jälkeen ollut. No nyt niitä sitten taitaa tulla kerralla enemmänkin. Lähinnä kyse on varmaankin testaamisesta ja kunnioituksen puuttumisesta, mutta haastetta se on tuonut jo pariin otteeseen. Kotona sisätiloissa ei ole ongelmia muuta kuin edellä mainitsemani ruuan puolustaminen vieraille. 
Yksi selvä haaste tuli kuitenkin tässä Pääsiäisen pyhinä. Nimittäin käyttäytyminen vanhempieni ulko-ovella. Lysti saattaa pompata tasajalkaa metrin ilmaan ja vinkua mielipuolisesti ollessamme tuolla ulko-ovella. Se tietää, että sisällä on kissoja. Pääsiäisenä en päästänyt sitä ensimmäisenä rynnimään ovelle ja se ryhtyi hyppimään päälleni, haukkumaan (komentamaan) minua ja jopa näykki minua. Kävimme pariin otteeseen hangessa painimassa, koska minähän en sellaista käytöstä katsele. Lysti on kuitenkin sen verran kovapäinen, ettei parit pölläytykset sitä hetkauta. Toisaalta hyvä, että palautuu nopeasti, toisaalta todella ärsyttävää, ettei asia mene jakeluun ihan helpolla.

Kävimme tahtojen taistelua ovella noin 20 minuuttia ennen kuin kävelimme vähän rauhoittuneen Lystin kanssa sisälle eteiseen. Sisällä se järkiintyy ja kuuntelee käskyjä, mutta tuo ulko-ovella riehuminen on jotain aivan käsittämätöntä. Seuraavana päivänä kävimme harjoittelemassa samalla ovella lelun kanssa. Halusin kokeilla, saisinko sen keskittymään minuun lelun avulla paremmin. Se toimi melko hyvin, vaikka heti alkuun pitikin käydä vielä parilla lumipesulla ennen kuin lelu saatiin kuvioihin. Haluaisin saada muutettua Lystin ajatuksia tuolla ovella olemisesta ja suunnattua sen mielentilan mielipuolisesta vinkumisesta toisaalle. Samoin leikitän Lystiä autojen ajaessa ohi, jotta se lopulta keskittyisi minuun ja leluun autojen jahtaamisen sijaan.

Onneksi kohta päästään osallistumaan treeneihin ja saadaan toivottavasti lisää vinkkejä sujuvaan yhteiseloon.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti