lauantai 12. tammikuuta 2013

Hyvää Uutta vuotta 2013!

 
Joululomalla käytiin kyläilemässä isovanhempieni luona, joita Lysti ei ollut nähnytkään pariin kuukauteen. 




Kova pakkanen oli juuri sopiva halkojen pilkkomiseen ja Lysti oli tietenki  hommissa mukana. Välillä Mummi kutsui Lystin sisälle lämmittelemään, kun me muut jäimme vielä töitä tekemään.





Auringon laskiessa taivas värjäytyi satumaisen kauniiksi.

Joulukuusi pysyi pystyssä koko loman ajan. Pari pientä oksan päätä saattoi Lystin suuhun päätyä, mutta muuten se ymmärsi jättää kuusen rauhaan. Koristeitakaan ei meillä vielä tänä vuonna ollut kuin muutama ja nekin ripustettiin Lystin ulottumattomiin.

Jouluherkut saimme enimmäkseen syödä itse, mutta Joulupäivän iltana saunasta tultuamme Lysti ehti hotkaista liian alas jääneen suklaarasian. Saimme tytön kiinni itse teosta ja ehdimme työntää suolapallon sen kurkkuun, jolloin kaikki suklaa näytti tulevan oksennuksen mukana ulos. Onneksi.
Joululomalla, isännän ollessa töissä, vietimme Lystin kanssa tyttöjen iltoja. Minä neuloin ja Lysti nautiskeli Jouluksi vaihdetusta matostamme.

Tallille en ole enää ottanut Lystiä läheskään joka kerta. Syynä se, että tyttö suuntaa ensimmäisenä hevosten lantapalleroiden luo ja syö niitä sitten suurella antaumuksella. Kiellot eivät kelpaa, enkä toisaalta pysty Lystin puuhailua jatkuvasti tarkkailemaankaan hevosia hoitaessani. Eiväthän ne lantapallerot varmasti kovin vaarallisia ole, kun sisältävät lähinnä heinää ja kauraa, mutta Lystillä menee niistä maha kuitenkin sen verran löysemmäksi, että monesti joutuu tallipäivien jälkeen keskellä yötä lähteä viemään tyttö ulos. Menisipä tämä ulosteiden syönti -vaihe ohi iän myötä..





Tänä talvena on ollut hyvä käyskennellä jäällä koiran kanssa. Meitä lähellä on järvenjää, jossa olemme nyt muutamasti Lystin kanssa käyneet nautiskelemassa vapaudesta ja hyvistä keleistä.



 


Onneksi onkin jää, jossa voi koira juosta vapaana, sillä Lystin kasvettua nuo vapaana juoksentelu paikat ovat rajusti vähentyneet lähiympäristöstämme. Lisäksi tutut metsälenkit ovat hiihtolatujen valtaamia, joten siellä ei voi mennä edes hihnassa.



Arktinen preeria

Kotona Lysti käyttäytyy jo melko kiltisti. Vieraita käy vain vähän, joten ilopissi siltä saattaa vielä lirahtaa, mutta muuten ottaa vieraat vastaan suht rauhallisesti. Yksinolosta on koitumassa jonkinmoinen ongelma. Eräällä yksinoloajallaan se oli saanut pientä, mutta itselleen vaarallista vahinkoa aikaan esimerkiksi repimällä valokatkaisijan muovikotelon seinästä ja pureskelemalla sen palasia. Onneksi siitä ei sähköiskua tullut, mutta kyllä se pisti miettimään turvallisempaa vaihtoehtoa koiran yksinolemiselle.
 
Viimeisin tuhostelu tapahtui toisen meistä ollessa vielä asunnossa. Lähdin aamulla ajamaan kouluun, Kuopioon, käytettyäni koiran ensin ulkona ja annettuani sille ruuan. Isäntä jäi nukkumaan. Isännän herättyä parin tunnin päästä keittiön ja eteisen lattiat olivat täynnä pientä WC- ja servettipaperisilppua, pöytäliina oli vedetty osittain pois pöydältä, kameraa oli pureskeltu, leipäkori oli tuhottu, hammasharjoistamme oli enää varret jäljellä, juuriharja oli syöty uuteen uskoon, pyykkejä oli kanneltu olohuoneeseen ja vessanpesuainetta oli pitkin uutta olohuoneen mattoamme. Kaikki tämä alle kahdessa tunnissa. Isännän nukkuessa toisessa huoneessa. Hljainen täystuho siis.
Tapahtuneesta kuultuani ensireaktio oli täydellinen pettymys. Inhottaa ajatella, ettei koiraan voi luottaa tuonkaan vertaa ja harmittaa oma kokemattomuus tällaisen käyttäytymisen suhteen.  Ärtymyksen puuskan jälkeen jäin luonnollisesti miettimään, miksi? En voinut ehtiä olla kovin kauaa poissa kotoa ennen kuin tuhostelu on alkanut. Jos toinen omista ihmisistäkin on kotona, niin miten koira uskaltaa olla noin tottelematon? Mietin, oliko se tylsistynyt vai ahdistunut. Totesin, että todennäköisesti molempia.

Toisaalta olemme päässeet kovin helpolla, kun koira ei ole joutunut olemaan pentuaikana kovin paljoa yksin. Monet kertovat nimittäin useista tuhotuista matoista, paloiksi revityistä sohvista, ruokakaappeihin pääsyn jälkeisestä ripuloinnista ja ties vaikka mistä. Meillä tuhoaminen on kohdistunut tähän mennessä lähinnä pienempiin esineisiin. Jättääksemme sen siihen, on ruvettava etsimään keinoja Lystin totuttamiseksi yksinoloon. Eroahdistus on ikävä sana, mutta todellisuutta, jos sitä ei ota vakavissaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti