torstai 20. joulukuuta 2012

Lysti 6kk


Puolivuotiaaksi on jo Lystikin ehtinyt. Kasvu on edelleen hidasta, kuten pitääkin. Pääkopassa tytölle on nyt tullut jonkinlainen taantuma. Liekö sitten murkkuiäksikin kutsuttu ajanjakso.. Pissit se on laskenut aamuyöllä makuuhuoneen oven eteen sen enempää hädästään ilmoittelematta ja myöskin ulko-ovemme eteen, ulkorappukäytävälle, se ehti kyykistyä ja nesteensä laskea. Siinä sai emäntä taas putsailla laminaattia ja suolata betonilattiaa jään sulamiseksi. Ihmetyttää tällainen käytös, sillä kummallakaan kerralla viimeisestä ulkona käynnistä ei ollut kulunut kovinkaan montaa tuntia.

Murkkuikään viittaisi myös oman tahdon lisääntyminen. Lenkillä ei voi enää päästää koiraa tutuilla lenkkipoluilla vapaana juoksemaan, sillä se ei aina viitsi tulla kutsuttaessa luokse. Luoksetuloakin harjoiteltiin ja vahvisteltiin pienestä saakka päivittäin, joten koulutuksen pohjustuksessa ei pitäisi olla puutteita. Pentuna Lysti tulikin aina luokse ja jätti ohikulkijat rauhaan. Voihan se tietenkin olla, että olen itse tehnyt jonkin virheen luoksetulon opettamisessa, mutta en itse sitä vain huomaa. Enemmän se kuitenkin tuntuu siltä, että Lysti on vain keksinyt oman tahdon ja mielen, eikä enää sokeana luota ainoastaan minun arviointikykyyni. Toivottavasti tämä olisi kuitenkin ohi menevää.



Yksinolo on sujunut kylpyhuoneessa enimmäkseen hyvin. Lysti rauhottuu sinne luidensa petinsä kanssa, eikä naapureiden mukaan pidä minkäänlaista ääntä meidän poissaollessamme. Kerran yksinoloaika venyi kuitenkin olosuhteiden pakosta liian pitkäksi. Hoitaja kävi kyllä käyttämässä Lystin tarpeillaan välillä, mutta ajan käydessä tylsäksi Lysti vapautti itsensä kylpyhuoneesta ja lähti seikkailemaan pieneen asuntoomme.

Tarpeitaan se ei ollut tehnyt sisälle, eikä tuhonnut sen ulottuvissa olevia kenkiä, DVD:itä tai huonekaluja. Suunsa se sen sijaan oli saanut makeaksi. Isännän palatessa kotiin, koira makoili maha turvoksissa lattialla vedellen viimeisiä makeisia piparkakkutalostamme. Isäntä vei sokerihumalaisen koiran pidemmäksi aikaa ulos, jotta enimmät paineet purkautuisivat. Uskoisin kävelyttämisen olleen hyvä ratkaisu myös ähkyn välttämiseksi. Näin ainakin hevosen ähky -tapauksessa toimisin.

Kotiin tullessani vastassa olivat siis turvonnut huumeaineita vetäneen näköinen koira, sekä lujahermoinen mieheni, joka ei varmastikaan allekirjoittanut koiran talouteemme tullessa tällaisen huolen kantamista, mutta hoiti koiran ja sen aiheuttamat sotkut kiltisti minun poissaollessani. Eniten huolta meille toi Lystin syömän piparkakkutalon suklaanapit. Onneksi niitä oli kuitenkin koiran painoon nähden niin pieni määrä, ettei myrkytystilan vaaraa ollut.

Seuraava vuorokausi meni ripuloivan, mutta muuten virkeän koiran vointia seuraillessa. Kiitollinen saa olla siitä, että koiralle ei käynyt kuinkaan sekä siitä, ettei se älynnyt tuhota asunnosta mitään muuta. Nykyään lukitsemme kylpyhuoneen oven ruuvimeisselillä kääntäen, vaikkei Lysti enää lähitulevaisuudessa niin pitkiä aikoja yksin joudu olemaankaan.


Lisää huolenaiheita on tuottanut paikalleen jäänyt maitohammas. Lystin vasen yläkulmahampaan leipäinen versio kasvoi sen maitoisen viereen, eikä maitohammas ottanut heiluakseen. Kasvattajan ja eläinlääkärin neuvoja noudattaen leikin Lystin kanssa paljon vetoleikkejä ja yritin heilutella maitohammasta päivittäin, jos se vaikka vähän löystyisi juuristaan. Eläinlääkäri kertoi, että alakulmahampaan poistattamisella olisi jo kiire, mutta yläkulmahammasta voi rauhassa seuraillakin vielä jonkin aikaa, vaikka leipähammas siinä vieressä jo olikin. Pari päivää sitten se maitohammas sitten heltisikin ja nyt pitäisi koko purukaluston olla uutta ja ehdompaa.

Koulutuksessa pitäydytään edelleen arkitottelevaisuudessa, mutta omaksi iloksemme olemme ruvenneet harjoittelemaan sirkuskoiravideoiden innoittamana muitakin temppuja, kuten kumartamista, kierimistä ja pyörimistä. Temppujen harjoitteleminen on myös mukavaa ajanvietettä kovina pakkaspäivinä, kun ulkona ei pysty pitkiä aikoja koiran kanssa olemaan.

Pakkaskelit ovat tehneet Lystin tassuille hallaa. Tytön anturat ovat paikka paikoin halkeilleen pintapuolisesti, joten olen ruvennut laittamaan sen tassuihin tassurasvaa. Se tuntuu tepsivän, sillä halkeamat eivät ole lisääntyneet ja pahentuneet.


















 Seuraavat seikkailut ja tempaukset koskenevat sitten joulun ajan ihmetyksiä, kuten joulukuusta. Jännityksellä odotamme, saako kuusi seistä koristeineen rauhassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti