sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aina oppii uutta

Mahtava beussileiri on nyt takana päin ja ihan liian lyhyeenhän se loppui. Kouluttajat olivat päteviä ja innostavia ja leiri kokemuksena ylipäätään nuorelle koiran ohjaajalle hurjan motivoiva. 

Tottelevaisuudessa me pentujen ohjaajat saimme ohjeeksi jättää teknisten liikeiden harjoittelut myöhemmälle ja keskittyä korkean vietin saamiseen, eli käytännössä siihen, että koira tekee kanssani töitä innokkaasti ja mielellään. Siispä olen vähän hölläillyt tottistreenien kanssa ja keskittynyt leikkimään pitkäraajaisen pentuni kanssa.

Jälkiharrastaminen sen sijaan sai erinomaisen alkusysäyksen leirillä ja muutama jälki ollaan täällä kotopuolessakin tehty. Lysti alkaa mennä kerta kerralla suorempaan ja huolellisemmin tekemääni jälkeä. Jospa sitä vielä parit ehdittäisiin tekemään ennen lumentuloa.


Isännän kanssa köllöttelyä. Vai oliko se painimista..
Käsien puremista/näykkimistä Lysti ei ole tehnyt tosissaan aikoihin ja jos joskus hampaat käteen osuvatkin, niin leuat pysyvät kyllä auki. Taisi siis se oppi mennä ainakin toistaiseksi perille.

Sisäsiisteys ei ole vielä 100%, vaikka välillä näytti kyllä hyvältä ja teki mieli uusi matto olkkariin levitellä. Jokin taantuma tyttöön kuitenkin iski, vaikka varmasti olisi pystynyt näissä tilanteissa pidättelemäänkin. Helppo koira Lysti, kuten ilmeisesti muutkin sisarukset, on kuitenkin sisäsiisteyden kannalta ollut, joten ei voi valittaa, vaikka vielä joku aika tässä asiassa menisikin.



 Tehosterokote ja rabies -rokote ovat nyt myöskin kunnossa. Kummallakaan rokotuskerralla ei ollut sen kummempia ongelmia, eikä ainakaan eläinlääkäripelkoa voi sanoa Lystille jääneen. Oikeastaan lekuri oli Lystin mielestä aivan ihana olento, jonka jaloissa oli kiva kiehnätä ja kerjätä lisää nameja.

Hampaatkin lääkärissä tarkastettiin ja uusiahan sieltä kuulemma jo pukkaa. Ala-etuhampaat ovat ilmeisesti jo uutta kalustoa ja ylähampaissakin alkaa paikka paikoin puhjeta tuoretta tulokasta. Syömistä Lysti ei ole hampaiden vaihtumisesta huolimatta arastellut, vaikka turvoksissa ja kipeät sen ikenet toisinaan ovatkin. Kovien luiden järsiminen edesauttanee hampaiden vaihtumista.


Kokoa tytöllä alkaa olla jo mukavasti, vaikkei sitä kasvun vauhtia aina itse tahdo huomatakaan. Hyviä vertauskohteita kasvulle ovat koirakaverit, kuten labbisystävämme, jonka korkuinen Lysti jo onkin. Painoa on se 15kg, joten todennäköisesti vuoden iässä saan kannella viimeisiä kertoja rappusissa reilusti yli 20kg koiraa.
Maalla ja lähimetsissä tulee Lystiä käytettyä usein, joten vapaana juoksemista tulee tytölle ihan kivasti. Ja hyvä niin, koska juuri kuulin, että hihnalenkit rasittavat koiran lonkkia enemmän kuin vapaana kirmailu. Ymmärtääkseni siis lähinä silloin, kun koira vetää ja Lystihän vetää. 








Jokin taikatemppu olisikin kiva saada siihen hihnakäyttäytymiseen, koska jotenkin se kaulaan painuva panta ei vaan tunnu tarpeeksi ikävältä, jotta koira tajuaisi olla vetämättä. Pysähtymistekniikkakaan ei ole tuottanut aivan toivottua tulosta. Lysti kyllä tulee luokse, kun pysähdyn sen vetäessä, mutta jatkaa sitten vetämistä, kun matka jatkuu. Ehkäpä sitä emäntä keksii tässä talven aikana uusia keinoja ja toivottavasti vuoden ikään mennessä ollaan jo jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä sen hihnakäyttäytymisen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti