sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Syksyn sävelet

Elämä on rullannut hyvin eteenpäin. Lystistä on onneksi kehkeytynyt loistava autolla matkustaja, koska automatkoja tulee koiran kanssa tehtyä lähes viikoittain. Toki Lysti on hakureissusta lähtien ollut rauhallinen matkustaja. Toivotaan, että tulevaisuudessakaan ei tulisi mitään ongelmia asian suhteen.
Parasta reissamisessa on ne eväät.




Viime viikonlopun automatka olikin vähän pidempi reissu. Ajeltiin koko pienen perheemme voimin Turkuun tapaamaan serkkujani. Lysti sai hyvin huomiota osakseen ja muisti käsien reittämisten välissä olla myös tyyni ja hurmaava.

Kävimme muutaman kerran kävelemässä Aurajoen liepeillä kulkevia lenkkipolkuja ja metsäreittejä. Lysti juoksi vapaana ja piti hienosti huolta, että lauma pysyy kasassa. Muiden koirien ja ihmisten ohittamisissakaan ei ollut pahemmin moittimisen varaa. Onneksi namit ovat vielä suurempi houkutus, kuin lenkkeilijät. Ainakin toistaiseksi.

Kotimatka alkoi jo vähän painaa sekä koiranpentuamme että meitä ihmismatkustajia. Illalla kotona ollessa virtaa riitti, mutta metsälenkillä saatiin enimmät höyryt ulos. 

Liikuntaa Lysti jaksaa ja haluaa harrastaa viikko viikolta enemmän. Portaiden kiipeäminenkin on jo ruvennut houkuttelemaan, vaikka kyllä se kyyti ylöspäin emännän sylissäkin kelpaa. Pitkiin portaisiin pentua ei tietenkään vielä päästetä, mutta kolmen askeleen portaat Lysti saattaa juosta ylös ennen kuin sen edes ehtii kaapata syliin. Alaspäin ei enää olekaan niin helppo mennä omin päin...


Koulutuksessa ollaan edelleen pidetty tärkeimpänä luoksetulon vahvistamista, jotta se toimisi myöhemminkin paikasta ja tilanteesta riippumatta. Hyvin Lysti nimensä kuultuaan luokse tuleekin, joten jatkamme harjoittelua samaan malliin.

Sohvalle, pöydälle, tuolille ja kaikille muille mahdollisille tasoille hyppiminen on Lystistä hirmu mukavaa ja ihmisistä taas hirmu rasittavaa ja tästä kieltäessä tyttö innostuu vain puremaan kättä ja komentamaan ylempänä istuvia haukkumalla. Ihanaa..

Kaikkien mahdollisten tavaroiden nappaaminen suuhun on tietenkin toinen Lystin mielupuuhista ja jälleen kerran ihmisistä ei niin suotavaa. Tavaroiden ja ruokien jättämistä ruvettiin jo harjoittelemaan aiemmin makupaloilla niin, että koira saa toisesta kädestä namin, jos jättää toisella kämmenellä olevan namin koskematta ja katsoo emäntää silmiin. Tämän Lysti oppi jo parilla lyhyellä harjoittelukerralla ja välillä ollaan kokeiltu samaa myös paperiroskan tai rätin kanssa.

Kaiken kaikkiaan Lysti on fiksun ja työskentelyhaluisen oloinen tyttö ja pentuaikaan kuuluvista rasittavuuksista huolimatta yhteiselo sen kanssa on piristävää ja yhden oman unelmani täyttymistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti