maanantai 24. syyskuuta 2012

Leikkiä vain

Viime viikolla tuli koirakavereita taas nähtyä ja leikkikaveria riitti monelle päivälle. Hyvä mielihän siitä tulee omistajallekin, kun koiralla on omat kaverit, joiden kanssa saa riehua, leikkiä ja opetella koirienkieltä. Ja tulevaisuudessa tuttavapiiri voi vain laajeta, kun saatiin rokotuksetkin neidille kuntoon.


 Toiset koirat leikkivät rauhallisesti...

...ja toiset vähän riehakkaammin.

Onneksi Lysti alkaa jo pärjätä vähän hurjemmissakin leikeissä. Alkuarkuuden jälkeen tytöstä löytyy kyllä sisua ja tarmoa painiin vaikka kaksi kertaa itseään isommankin koiran kanssa.
Uusin koiratuttavuus on australianpaimenkoira Laku, jonka kanssa Lysti sai leikkiä toista tuntia. Samalta juomakupiltakin nämä kaverukset lopulta kävivät erätauoilla juomassa.

Vauhtia riitti tälläkin kaksikolla. Matot juostiin rullalle ja lelut leviteltiin pitkin asuntoa. Ilo oli siis ylimmillään.







Vieraiden lähdettyä Lysti suuntasi suorinta tietä keittiön matolle nukkumaan. Taisi olla akut aika vähissä kahden tunnin leikkimisen jälkeen.



Metsässä Lysti pysyy hienosti matkassa. Ei haittaa, vaikka polkumme kulkisikin kivikkoisemmasta kohdasta tai edessä olisi puro ylitettävänä. Sinne mennään, minne isäntä ja emäntäkin. Puolukat Lysti löytää hienosti ja suuhunkin ne päätyvät kovin useasti. Ja tietenkin juuri ne puolukat maistuvat parhaiten, joita emäntä tai isäntä yrittää poimia omaan kippoon, vaikka vieressä olisi mätäs täynnä hyviä marjoja..

Kerran viikossa Lysti on hoidossa emännän mummolassa emännän ollessa töissä toisaalla maakunnassa. Koiran kanssa ulkona olemista helpottamaan Lystille etsittiin pitkä naru, jonka päässä se voi tarkkailla pihan tapahtumia ja jahdata tuulen heittelemiä lehtiä. Hyvinhän tuo naruunsa näytti sopeutuvan, mutta yksin se ei ulos jää, eikä toisaalta tarvitsekaan.





Rokotukset kävimme siis tänään ottamassa ja tehosterokotteen aikakin jo varailtiin kuukauden päähän. Toko-alkeet -kurssille varmistin paikkamme ja sinne suunnataan ensimmäisen kerran sitten 9.10 eli aivan piakkoin. Maastolajeja ajatellen, ja Lystin sisarusten treenikuvista ja videoista innostuen, kokeilin Lystillekin namiruutua tasaisella nurmikolla. Tyttö oli aivan täpinöissään ja käytti nenäänsä hirmuisella tuhinalla. Namit näyttivät löytyvän ja niiden loppuessa Lysti katsoi odottavasti minuun. Oli siis mieluinen harjoitus, joten tullaan tekemään sitä muulloinkin.

Jos esineruutua mielii enemmänkin treenailla, niin lelun luoksetuomista pitäisi myös Lystin kanssa harjoitella. Karkuunjuokseminen on sen mielestä vain niin paljon mukavampaa. En lähde jahtaamaan koiraa, jottei se kuvittelisi minun osallistuvat kissa-hiiri -leikkiin. Luokse kutsuttaessa se useimmiten tulee, mutta tiputtaa lelun matkan varrelle. Ehkäpä "irti" -käskyllä olisi viisasta aloittaa, jotta koira oppisi, että lelun pudottaessa tulee nami tai toinen lelu tilalle. Jos se sitten hoksaisi tuoda lelun vaihtokaupan innoittamana matkan päästäkin loppuun asti.

Joko reenataan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti