maanantai 10. syyskuuta 2012

Arkea ja satuja

Tallikoira Lysti



Viime viikolla ehdittiin taas käydä ajelemassa vaikka missä, nähdä eläinkavereita ja uusia ihmistuttavuuksia. Rokotusaika on varattuna ja matokuuri käynnissä. Tyttö kasvaa huimaa vauhtia. Tuntuu, että joka unen jälkeen on jokunen puolisenttinen tullut lisää ja grammoja samalla vauhdilla. Kääpiöpinserikaverit on jo ohitettu korkeudessa ja painossa. Vaaleanpunainen pentupanta alkoi käydä Lystille tiukaksi ja viikonloppuna se vaihdettiinkin nahkaiseen pentupantaan.
Tallikissa tarkkaili Lystin menoa turvallisesta korkeudesta.












Tallilla Lysti kulkee hienosti mukana. Siellä se saa juosta pitkin tonttia ja villiintyä uusista hajuista. Tallin hevoset alkavat olla jo sen verran tuttuja, että niitä voi käydä vähän leikkiin pyytämässä. Liikkuvia jalkoja Lysti onneksi osaa varoa, mutta paikallaan olevien välistä se vähän turhan huoletta vielä kulkee. Onneksi koiralle tulee aikuisena sen verran kokoa, ettei ehkä ihan heti tule mieleen pujahtaa hevosen mahan alta.




Lampaat ovat tulleet tutuksi jo kahdessa eri paikassa. Naapuritalon kaupunkilampaat olivat huomattavasti rohkeampia ja niiden turvat uskallettiin kyllä haistella. Maalla lampaat sen sijaan pakenivat koiran nähdessään ja tarkastelivat meitä sitten matkan päästä. Lysti ei jahdannut lampaita vaan onneksi keskittyi namiin emännän kädessä.






Samalla maalaisreissulla kerättiin kädet kohmeessa vähän tyrnejäkin. Lystillekin tyrnit vähissä määrin maistuivat. Olisikohan koira kirpeän ystävä, kuten emäntänsäkin. Ainakin C -vitamiinit saatiin molemmille siltä päivältä kuntoon.
Viikonlopun ohjelmaan kuului myös satumetsässä käynti kummilasten kanssa. Lysti kulki luonnolisesti mukana. Lapsia vanhempineen oli runsaasti, joten ihmisjoukkoon tottumista siinä ainakin tuli harjoiteltua. Peppi Pitkätossun löydyttyä sai Lystikin lapsilta rapsutuksia ja silityksiä. Hienosti tyttö antoi lasten käsitellä, eikä hampaiden käytöstä näyttänyt olevan tietoakaan. Kaipa se pentukin jo vaistoaa, milloin on lapsista kyse.
Käsien ja jalkojen puremisen lopetamiseksi totesimme meille parhaaksi keinoksi Victoria Stilwellinkin käyttämän "kiljahdus - pois paikalta" -menetelmän. Käytännössä siis Lystin purressa päästämme kimeän äänen sattumisen merkiksi ja poistumme toiseen huoneeseen suljetun oven taakse. Näin Lystikin on ymmärtänyt, että leikki ja huomion saanti loppuu puremiseen. Aiemmin yritimme komentaa pentua sen purressa kovasti, mutta siitä Lysti vain innostui lisää. Nyt ovat taas kotiolot rauhoittuneet, kun löytyi yksi toimiva koulutuskeino lisää.

Hihnakäyttäytymistä harjoitellaan päivittäin. Tällä hetkellä Lysti on jo hoksannut, että hihnan kiristyessä emäntä pysähtyy, eikä liikkeelle lähdetä, ennen kuin palataan pari askelta ja katsotaan emäntää silmiin. Toimii hyvin ainakin alkulenkistä, mutta kotiin mennessä onkin jo vähän enemmän hoppu. Hyvällä alulla kuitenkin tämäkin asia tuntuisi olevan ja kiirettähän meillä ei ole.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti